Marli vaihto asuntoo kolmannen kerran vuoden sisään.
Ngrgh. En pysty hissitetrikseen.
Vaikka muutto olikin vaan puiston toiselle puolelle, otti se silti aikansa. Onneks sain muuttoapua, ja kantaminen tuntu paljon helpommalta. Tuli siinä jokusen kerran ajateltua, että poltan kaiken tavaran puiston tyhjässä uima-altaassa. Joka muutossa sitä vannoo, että hankkiutuu turhasta roinasta eroon ja blaa blaa. Kolmatta kertaa sitä kuitenkin kantaa samoja laatikoita. Kai tää on jonkinlaista selkärangattomuutta. Tai materialismia.
Silti aina jotain hukkuu. Lanseerasinkin jo teorian, että ainakin mun muutoissa on jotain kleptomaanikeijuja mukana, sillä taas hukku tavaraa. Tölkin- ja pullonavaaja, missä olette, kun teitä tarvii kaks viikkoo muuton jälkeen? Jo Jyväskyläänmuuttaessa tais hukkua jotain, kokinveitsi ehkäpä? Ja sit seuraavassa muuttokompleksissa (kaksiosta ja solusta yksiöön) keittokirja. Mystistä, miten pelkkä keittiötavara ottaa jalat alleen...
Mutta täällä ollaan, mun kahdeksannen kerroksen kattohuoneistossa! Ja näkymätkin on sen mukaiset.
On vaikee uskoo, että jo maaliskuussa mulle tulee vuosi täyteen helsinkiläisenä. Helsinkiläisyydestä muistuttaa taivaanrannassa pilkottava Pasilan torni. Täytyy tunnustaa, että taisin ottaa tän kämpän ihan vaan maisemien perusteella. Vaikka ei tässä kämpässä oo valittamista, vastarempattu ja viis neliöö tilavampi kuin edellinen. Tosin täällä on aika tiukasti säilytystilaa. Pitänee retkeillä IKEA:an joskus.
Muuttorumban jälkeen oon vältelly "Banaanilaatikoiden Valtakuntaa" aika tehokkaasti mm. käymällä töissä, kiipeilemässä ja sukuloimassa, ja vasta tänään sain kämpän siivottua. Yläkerran varastoissa tehdään vielä remppaa, joten ylimäärästä tavaraa pyörii kämpässä vieläkin. Kaikesta huolimatta tää kämppä on eka täällä Helsingin puolella, joka tuntuu oikeesti kodilta. Aiemmissa kahdessa oli jonkinlainen takaraja, jota ennen piti muuttaa pois. Lisäks elämäntilanne töiden suhteen oli muutenkin häilyvä, joten muutto toiselle paikkakunnalle olis ollu mahdollinen.
Mutta nyt tuntuu siltä, että on aikaa hengähtää.
