Päivän siipaleita 5/5 (ja ekstraa sunnuntailta)

Sarjatykitystä.

Eli viimenen arkikuvahaastepäivä. Päivä oli ku unelma. Theee vaistos, että olin Jyväskylän lähettyvillä, ja lähettiin sitten avokin ja Theeen kanssa pyhiinvaellukselle Ahjon grillille ja Minimaniin :3

Pyhiinvaellusta ennen käytiin kuitenkin Toivolan vanhassa pihassa. Vanhoissa rakennuksissa on aina kiva kierrellä. Yhdestä löyty tämmönen.

Vanha, pieni, ja sitäkin painavampi ompelukone! Ilmeisen käsikäyttönen.

Päivään vaan putkahteli mukavia yllätyksiä toisensa perään. Parhaimpana se, että sain vuokrayksiön Helsingistä! Täytyy jotenkin saada toukokuussa omaisuutensa Helsinkiin. Myös teekokoelma.

Hyvän viikonlopun jälkeen suuntasin taas kimppakyydillä Helsinkiin. Sunnuntaiaamuna oli vielä aikaa hörppiä teetä avokin joskus antamasta mukista.

Helsinkiin lähtiessä innostuin ottamaan toisen mun kolmesta rakkaasta mukaan. Nyt täällä Helsingissä on ompelukone ja saumuri. Kolmatta eli avokkia saa odotella vielä.

Ei muuten ollu hyvä idea rehata saumuria yksin yhteensä kolme kilsaa...

Päivän siipaleita 4/5

Viikonloppu oli aika kiireinen, joten blogipostaukset yskästään näin parin päivän viiveellä.

Perjantaina siis kokeilin jotain aivan uutta ja lähdin kimppakyydillä Jyväskylään!

Työlaukku vaihtu reppuun. Ja toi ihananinen laukkuhan on Krukrustudiolta.

Ja taas Jyväskylässä. Tuossa yhdys sana virheiden luvatussa maassa.

Päivän siipaleita 3/5

Tänään kävin asuntonäytössä. Näyttö oli toinen, jossa oon käyny tänä keväänä. Talsin sen jälkeen lähiprismaan ostaan ruokaa. Kummasti eksyin tilpehööriosastolle, jossa mua oli vastassa tämmönen.

Lollahdin. Ja sit aloin kytätä puhelinta, että millon saan viestin, että saan sen kämpän :D Viestiä ei kuitenkaan kuulunu, joten jäämme jännityksellä oottaan, että onko mulla saumaa siihen. Sit tarvitaan toinen merkki siihen, että otanko sen, vai jatkanko riskillä kattomista.

Valoo ja varjoo Kannelmäessä.

Tässä on mun osuuteni solun kuiva-ainekaapista. Huomaako, että kävin vähän kaupassa? Ja yhden hyllyn täyttää melken kokonaan teet. Ohobs.

Huomenna on mielenkiintonen päivä, lähen Jyväskylään ekaa kertaa kimppakyydillä. En olis kyllä vuosi sitten uskonu, että ennen valmistumistani asun Helsingissä kahden ranskalaisen kämppiksen kanssa, oon saanu ainakin kesätöitä ja lähden tuntemattoman ihmisen kimppakyydillä Jyväskylään viikonlopuks. Ja paljon muuta. Moi selkäranka ja itsevarmuus. Long time no see.

Päivän siipaleita 2/5

Ja toinen päivä.

Tänään pääsin testaamaan kaiverrusta harkkapaikalla. Omista saksista tuli asialliset.

Työpäivän jälkeen lähin käymään Espoon puolella. On hauskaa, kuinka lähellä Espoon raja onkaan, fiilistä konkretisoi kuvassanäkyvä kyltti.

Takastullessa ylitin ykköskehän. Liikenteen humu on aina yhtä valtava. Jotenkin creepyä seistä sillalla, ja kattoo allavilistäviä autoja. Jotenkin tulee Egotripin biisi mieleen.

Eipä tän enempää. Vähän voimat lopussa vuokrakämpän metsästyksen ja kaiken muun kanssa.

Päivän siipaleita 1/5

En jaksanu spämmätä Facebookia paljonkiertäneellä (ja -kirotulla) "Arkikuvahaasteella", joten ajattelin muokata haasteesta blogimuotoisen. Nipazu mua tällä haasteella heitti, ja pääsin alottaan parin päivän viiveellä. Mielestäni pitkiä pyhiä oli vähän turha kuvata, joten odottelin, että arki alkaa pääsiäisen jälkeen.

 

Aamulla matkan varrelta löytyy mielenkiintonen leikkikenttä. "Salaisuuksien kammio!" oli ensimmäinen reaktio parin kuukauden takaa, kun ensimmäistä kertaa kävelin työharjotteluun. Täkäläisessä salaisuuksien kammiossa on ainakin kaks basiliskia, o-ou.

Työpäivän jälkeen lähettiin kaverin kanssa turisteilemaan Jättärille Malminkartanoon. Tänäänkin sää on suosinu. Vähän vaatii totuttelua, että osaa jättää takin kotiin.

Jättärin portaat. Ei oo tullu pitkään aikaan kiivettyä noin korkeelle.

Huipulla tuulee! Lämpimästi.

Pääsi turisteileen tätä osaa Helsingistä oikein urakalla. Kaveri häpes silmät päästään, kun innostuin jokasesta taivaalla kaartelevasta lentokoneesta :D Jotenkin se on niin kiehtovaa, kuinka lentokoneista on tullu niin jokapäivänen näky, muutenkin kuin vaan pienenä pisteenä taivaalla.

Vähän erilainen päivitys taas, tää käy kuvapainotteisesta kuulumispäivityksestä.

Viimesilaus!

Oppari alkaa olla valmis! Tänään tarkastuksen viimeinen osa tuli valmiiksi, eli viilasin englanninkielisen kuvailulehden. Uskomatonta, oppari on kohta valmis. Kahdeksan kuukauden jälkeen.

Täytyy kyllä myöntää, että täyspainoisesti tuota ei ole tullut kirjoitettua koko kahdeksaa kuukautta. Vaikka elokuussa homma lähtikin käyntiin, pari kuukautta hukkui pelkkään aloittamisen aloittamiseen. Monelle tunne on varmaan tuttu, aloittaminen on vaikeaa. Mutta kun kerran aloittaa, homma sujuu.

Myös tässä loppupuolella on havaittavissa pientä hiipumista. Vaikka oppari olisikin pääpiirteissään valmis, aikaa kuluu ehkä liikaakin hiomiseen ja miettimiseen. Opparista on tullut oma hengentuote. Siitä on vaikea päästää irti, ja asettaa se toimeksiantajan ja opettajan luettavaksi ja arvoitavaksi. Aina tuntuu siltä, kuin voisi tehdä paremmin, kirjoittaa paremmin, havainnollistaa paremmin. Mutta joskus on vaan pakko päättää, että nyt se on hyvä.

Omaa päättämistä vauhditti harjoittelun aloittaminen samalla yrityksellä, kuin minne tein opparin. Minun piti saada oppari valmiiksi ennen harjoittelun alkua eli kuukausi sitten. Ja sainkin. Koulun byrokratiapyörittelyt olikin sitten oma juttunsa.

Onneksi tarkastuksiin ja oikolukuihin ei kulunut paljoa aikaa. Opparin ohjaaja oli lukenut työtäni aina vaihe vaiheelta jo aikaisemmin, ja kielentarkastukseen meni vain murto-osa opparista.

Viikonloppuna Helsingistä Jyväskylään palauttamaan opparista kaksi paperiversioo koululle. Vähän vanhanaikaista sinänsä, varsinkin kun lähes kaikki muu oppariin liittyvä hoidetaan sähköisesti. Mutta on mukava käydä Jyväskylässä pitkästä aikaa! Päälle kuukausi tullut asuttua täällä Helsingissä ja more to come.

Opparin, harjoittelun ja siitä tehdyn rapsan jälkeen sitä ollaankin pian valmiita!